Rapakunnossa

Aluksi pitänee kirjoitella hieman taustaa. Olen nelikymppinen nainen ja totaalisen rapakunnossa. Koska takuuaikani alkaa olla ohi, on asialle ehkä tehtävä jotain. Vaikka en myönnä olevani vanha, tulevaisuudessa tulen kuitenkin olemaan sellainen ja se aika olisi kiva viettää suhteellisen terveenä. Noinniinkuin fyysisesti.

Luonteeltani olen mukavuudenhaluinen ja rakastan hyvää ruokaa. Liikunta on ollut minulle aina tylsää pakkopullaa. Tämä lienee peruja kouluaikojen painajaismaisista liikuntatunneista. Ei mikään tapa lapsen liikkumisen iloa yhtä tehokkaasti kuin koululiikunta! (Lisääkin perusteita löydän laiskuuteni lieventämiseen jos oikein yritän...) Jalat pöydällä, viinilasi kädessä ja konvehtirasia käden ulottuvilla. Ah onnea! Mutta, koska olen myös impulsiivinen ihminen, hetkellisiä innostuksen puuskia tulee tietenkin aina riippuen hormonien asennosta. Alkuinnostus on aina valtava, sitten aina tulee jotain ja homma jää...

Listaan tässä muutamia mitä on tullut kokeiltua:

Jumppa: Kuka noita askelsarjoja oikeasti osaa? Ai, näköjään noi kaikki muut paitsi minä. Tunti meni kompastellessa. Marssin aina eri suuntaan kuin muut, aloitin väärällä jalalla eri suuntaan ja kun kädet piti ottaa mukaan liikeisiin, olin totaalisen hukassa. Hiki siinä hommassa tuli mutta kovin palkitsevaa se ei ollut.

Kuntonyrkkeily: Sikasiistiä! Tykkäsin kovasti! Sain taas jopa lapset mukaan. Meillä on kaikilla oikein omat hanskatkin. Sitten tuli flunssa, jäi pari kertaa välistä. Sitten tuli työmatka. Sitten ei ollut sitä neljää euroa käteisenä mikä piti aina kerrasta maksaa. Automaatille ei ehtinyt eikä ainakaan rikkomaan seteliä... kamalan hankalaa. Sitten ei enää niin pitkän tauon jälkeen kehdannut mennä ollenkaan.

Pyöräily: Täällä on hyvä pyörätieverkosto mutta... ääääh mulla on niin huono fillari...

Kävely: Ihan kivaa mutta tappavan tylsää ja aikaavievää

Squash: Tykkäsin kovasti. Silloin 20 vuotta sitten kun asuin Raumalla. Tuttuun halliin on nyt vähän liian pitkä matka... Mailakin jäi exälle...

Uinti: Vesileikit on aina kivoja. Nykyiset uimahallikäynnit menee 5-vuotiasta paimentaessa joten varsinaista kunnonkohotusta ei noilla reissuilla tule.

Luistelu: Juu, harrastin lapsena oikein vuosia. Osasin piruetit ja hypyt ja kaikki. Nyt menee vielä valssihyppy ja tasajalkapiruetti kunhan ensin pari kertaa käy jäällä muistelemassa miten pysyttiinkään pystyssä.

Kuntosali: Kivaa, tykkään mutta vain silloin kun saan olla siellä yksin. Ärsyttää muut ihmiset. Viimeksi taisin käydä 20 vuotta sitten.

Jumppapallot! Niitä mulla oli jopa kolme. Ostin itselleni ja lapsille piti tietenkin sitten olla omat. Se oli kivaa. Löysin netistä muutaman hyvän ohjelmankin joita sitten toteutettiin.  Silloin asuimme 70m2 asunnossa joten eihän siitä mitään tullut. Tai tuli: hirveä meteli, kaaos, särkyneitä esineitä ja kolhiintuneita lapsia. Mies lopuksi kyllästyi ja takavarikoi pallot. ...en ihmettele.

Siinäpä muutama. Nyt kuitenkin TAAS olen vakaasti päättänyt että jollain konstilla tästä rapakunnosta on noustava. Jotta motivaatio pysyisi yllä, värväsin mukaan tyttäreni ja alan kirjoittaa tätä blogia.