1. viikko - Maanantai

Tuimailmeinen munis vahtii

Päivän ohjelma:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Miten se sitten meni:
Heti aamulla mulla oli mielessä että TÄNÄÄN mä aloitan. Ihan varmasti. Nyt on pakko. En yhtään lintsaa. Aamulla tietenkin väsytti kun illalla piti katsoa lätkää. Silmät ristissä duuniin. Mut hei: Suomi on uusi maailmanmestari! hei! maailmanmestari! hei! maailmanmestari! Mikä sopiva päivä alkaa itsekin oman maailmani mestariksi. Koko päivä yhtä lentoa ja kun viimein pääsin kotiin oli ihan pakko ottaa pikku päikkärit. Mankkakin oli jossain kaverilla...

Illalla en enää muistanut koko asiaa ennen kuin minua ystävällisesti muistutettiin asiasta. Ääh, mulla on jo pyjama päällä... onko ihan pakko? Jos mä sit huomenna teen vähän enemmän....  Sitten mä keksin että ei mun ole pakko lähteä ulos tollasen liikuntamäärän takia! Mä voin yhtähyvin tehdä ton saman kotona! Mankkakin innostui.

Alkuverryttelynä mä etsin mun munakellon, jonka olin siivonnut keittiöremontin alta jonnekin. Siinä piti siirrellä tiskikonetta ja keittiönpöytää ensin ennekuin pääsin kaapille. Munis löytyi ja eikun hommiin! Kello alkoi tikittää ja me Mankan kanssa käveltiin reippaasti ympäri asuntoa. Mulla on sellainen kiva pohjaratkaisu että keittiö-olohuone-eteinen on sillälailla että siitä pääsee kiertämään ympyrää. No nyt se on kiva. Silloin se EI ole kiva kun kakrut juoksee kanien kanssa sitä ympyrää. Tämä on ihan eri asia!

Siinä kävellessä sitten tuli mieleen että tässähän vois vaikka samalla siivota! Alettiin poimimaan lattialla lojuvia tavaroita ja sääntönä oli se, että jos joutuu pysähtymään, pitää kävellä paikallaan. Jos joutuu kyykistymään, pitää kävellä silti kyykyssä paikoillaan. Tehokasta! Kohkattiin siinä ympäri asuntoa ja puhdasta tuli samalla. Ja se oli sitäpaitsi hauskaa! Sitten pirisi kello. Aika aloittaa juoksu.

Juostiin sitä samaa ympyrää ja lisähaastetta juoksuun tuli siinä, että tiskiallas oli nostettu rempan tieltä seinäävasten pystyyn ja putki oli niin, että siinä pitää aina kumartua. Kumarassa juokseminenkin tuntui taas ihan erilaiselta kuin suorassa juokseminen. Juostiin ympyrää ja pitkää eteiskäytävää edestakaisin... Kieltämättä tuli välillä sellainen olo että "oon mä joskus nähnyt terveitäkin päiviä mut nyt tänään on taas tällaista..." Nauratti. Sohvaperunajuoksukoulunkehittäjä ei varmaan ajatellut tällaista kun suunnitteli noita lukujärjestyksiä.

Kello pirisi ja lyhyt juomatauko. Samalla kiskaisin farkut jalkaan että päästään ulos. Seuraava kävelyosuus hoidettiin viemällä roskat ja hakemalla posti. Reippailtiin takapihalle ja toistettiin jo hyväksi todettu kävelysiivous siellä. Takapiha puhdistui leluista kuin itsestään. Kello pirisi. Eikun juoksemaan.

Juostiin takapihalla ympyrää. Siinä juostessa keksittiin että pihan reunalla lojuvista puupalikoista voi tehdä esteradan. Hiukka lisähaastetta ja hauskuutta hommaan. Se hiton kaksiminuuttia tuntui silti yllättävän pitkältä.... Varsinkin kun ei ollut kovin fiksu olo.... yritä itse juosta ympyrää takapihalla klo 23:00 ja katso ohikulkijoiden ja naapurin hitaita katseita. No naapuri nyt jo tuntee meidät. Ehkä myös ohikulkijat. Ainakin nyt.