Päivän ohjelma:
Kävele 30 min lenkki.
Miten se sitten meni:
En taas mil-lään olisi jaksanut lähteä. En sitten ollenkaan. Väsytti taas duunipäivän jälkeen niin vietävästi. Tulin vielä kauppojen kautta kotiin. Ruokakauppa oli viimeinen rasti. Raahauduin kotiin, tyhjensin ostoksia kaappiin ja mietin että miten ihmeessä mä jaksan muka vielä puolentunnin lenkille!!!!
Teki mieli mennä päikkäreille... Onneksi Mankka tuli kotiin. Mä lähdin haravoimaan takapihaa ja puuhastelin sitä sun tätä enkä mennyt nukkumaan! Pieni voitto sekin jo! Mankka lupasi että saan vähän aikaa notkua koneella mut sit kohta mennään. Kiinnostuskiikarit totaalisen hukassa.
No, sit mentiin. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Suunnitelma oli se, että kävellään 15min niin pitkälle kuin päästään ja sit samaa reittiä takaisin. Ja siinä kävellessä ja rupatellessa sitä kummasti piristyi. Ehdittiin vaikka miten pitkälle. Mä aloin jo epäilemään että kännyn ajastin ei toimi. Mut toimi se. En tiedä miten kauan se piipasi mun taskussa kun enhän mä sitä kuullut. Pälätettiin Mankan kanssa kaikenmaailman asioita ja sit jossain vaiheessa katsoin kännyä niin aika oli mennyt jo kaaaaauan sitten. Ainakin kaksi minuuttia sitten!
Lueskelin sieltä sohvaperunakoulun sivuilta havaintoja, joita pitäisi nyt huomata aloituksen jälkeen.
"Ensimmäinen päivä:
Huomaat kehossasi muutoksia jo ensimmäisen juoksulenkin jälkeen. Merkittävin muutos on se, että huomaat kehosi pelkän olemassaolon eri tavalla kuin ennen: koko keho voi tuntua hieman aralta. Särky ei ole kova vaan pikemminkin hyvä merkki siitä, että olet vihdoinkin tehnyt jotakin itsesi hyväksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti