3. viikko - Ma/Ti

Edelleen punainen plussapallo

Ohjelma Ma:

Tee vähintään 30 min  reipas kävelylenkki.

No tein tosiaan! Nippanappa kerkesin taas maanantain puolella. Olin monta kertaa jo menossa mut sit aina tuli kaikenlaista. Lopuksi mä ajattelin että jos kävelen oikein reippaasti saan ton menemään vartissa...

Mä sitten kävelin reippaasti sen 30 min ja musta tuntui ettei koko Kempele riitä! Vaikka kiersin mistä niin silti aikaa oli kulunut ihan vähän. 


Vaikka oli kiva kävellä yöllä (ilma tuoksui hyvälle ja raikkaalle eikä ollut vastaantulijoita.) niin mun on pakko skarpata noissa lenkkeilyajoissa. Ei millään tule uni lenkin jälkeen.

Ohjelma Ti:
Kävele 5 min, juokse 4 min.
Käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla.

Nyt tuli sit se mitä mä olen pelännyt... 4 min juoksua! Nyt oli pakko ottaa avuksi mp3-soitin. Ja NYT saa suositella hyviä kuulokkeita. Sellaiset korvan sisälle tungettavat ei mulla toimi. Mulla on ilmeisesti niin ahtaat korvat tai jotain kun ne ei vaan pysy. Onko ainoa vaihtoehto että kiedon huivin korvien päältä niin se pitää korvanapit paikallaan? Kohtalaisen ärsyttävää tukkia niitä rrrkeleen nappeja takaisin korvaan.

Mä etsin pikaisesti tuubista pari biisiä jotka täyttää kriteerit. Ajat noin 5 ja 4 min ja että mä myös tykkään niistä.
 
Kävelyosuuksilla kuuntelin tätä:


Juoksuosuuksilla tätä:


Juoksu oli kyllä yhtä tuskaa. Tai ei aluksi. Se pari minsaa meni hienosti, sitten alkoi tuntua että toi biisi ei lopu! Ei sitten ikinä! Sitten olikin pakko vaihtaa kävelyksi mut sinnillä jatkoin muutaman kävelyaskeleen jälkeen taas juoksuaskelia. Mä olen silti ihan tyytyväinen. Tämä lenkki tuntui oikeastaan yhtä vaikealta kuin se ensimmäisen kerran 2min juoksu. Mä oletan että ensiviikolla 4min menee ihan ok kun vaan sinnillä jatkan. Ihan samalla tavalla kuin se kahden minsan juoksu menee nyt ok.

Tai en mä ihan tyytyväinen ole. Sitten mä olisin ihan tyytyväinen jos olisin jaksanut juoksuaskelilla ton koko juoksuosuuden. Harmittaa vähän kun piti hidastaa kävelyyn välillä. Miten voi ihminen olla näin huonossa kunnossa!

Uupunut lenkkeilijä

2. viikko - La/Su

Päivän ohjelma La:

Pidä vapaapäivä tai käy rauhallisella kävelyllä.

Lauantai meni fillaroidessa. Mä yritän tässä samalla nimittäin totutella autottomaan elämään....



Päivän ohjelma Su:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla.

Yllättävän helppo rasti. Nyt ei tuntunut yhtään pahalta missään. Ei sattunut minnekään ja osasin jopa juosta kuin kunnon kanta-astuja konsanaan. Ensiviikko jännittää. Jos mä en jaksakaan tai jos tuntuu tosi pahalta niin mä masennun ja heitän hanskat (tai tässä tapauksessa lenkkarit) naulaan ja lopetan koko rääkin.

Mutta ei muuta lisättävää tälle päivälle.

2. viikko - Perjantai

Päivän ohjelma:
Kävele reippaasti 5 min,
juokse 2 min - 3 min.
Käänny ja kävele kotiin.

Tänään mä tulin tietoiseksi siitä että mä juoksen ihan väärin. Lueskelin pari iltaa sitten oikeasta juoksutekniikasta. Vaikka mä nyt vielä juoksen ihan naurettavan lyhyitä pyrähdyksiä niin mä luokittelen itseni silti enemmän pitkän matkan juoksijaksi kuin sprintteriksi.

"Jos mietit alusta asti juoksutyyliäsi tietoisesti vaikkapa 20 tai 30 askeleen verran, oikeasta juoksutyylistä tulee nopeasti automaattista. Kun askel alkaa kannasta, pohkeet eivät kipeydy niin helposti kuin päkiällä sipsutellessa."

Mä oon just sipsuttanut päkiä edellä. Mun keho on korkkareiden myötä tottunut siihen että päkiä osuu ensimmäisenä maahan. Tuntuu ihan pöhköltä (hah ja varmaan näyttääkin) yrittää osuttaa kantapäätä ensin maahan. Mä aloin oikein keskittymään tohon ja olin seota jaloissani.

Eli: "Pitkän matkan juoksussa askel alkaa painaa kantapäästä. Kun kantapää on maassa, muu jalka seuraa sitä ”rullaten” tasaisesti, mutta hieman jalan ulkosyrjällä."

Ai rullaa vai? No joo, sitten varmaan kun sen hiffaa. Mulla oli sellainen töks töks olo. Ja musta tuntui että mun sääret kipeytyi etupuolelta. Jotain mä teen väärin. Vai teenkö?

"Ota lyhyitä askeleita – ei kuitenkaan mitään sipsutusta, vaan juuri niin lyhyitä, että et hypi jalalta toiselle." 

NO EN pysty!!!! Jos mä haluan että kantapää osuu ennen päkiää maahan niin mun pitää ottaa hirveitä loikkia että ehdin miettiä siinä ilmalennon aikana kumpi osa jalasta osuu maahan.

No jokatapauksessa mä kävelin reippaasti ja juoksin vielä reippaammin ja pikkuisen taas enemmän kuin ohjelmassa oli. Tänään mä lenkkeilin ihan yksin ja nää Santamäen maisemat alkaa olla jo nähty. TAAS oli tylsää.

Siinä tuli sitten mieleen että kun kerran kännykkä kädessä lenkkeilee niin siinä voisi vaikka soittaa jollekulle ja rupatella samalla niin matka taittuu nopeammin. Mut miten yksinäinen ihminen voi oikeasti olla!!! Siinä kävi sitten niin että mä soitin sen jollekullen vastaajaan ja rupattelin sitten sinne. Tai huohotuspuheluksi se taisi loppua kohden mennä... pahoittelen.

Ihan loppumetreillä mä bongasin onneksi Mankan joka oli just fillaroimassa himaan. Muuten mä en ehkä olisi juossut sitä ylimääräistä rutistusta mut nyt kun Mankka fillaroi siinä vierellä ja kannusti niin juoksin kuin juoksinkin!

2. viikko - Ke/To

Päivän ohjelma Ke:

Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös.

No tää meni ihan ohjelman mukaan mut sitten illalla piti täyttää tyhjiötä järjestelemällä poikien vaatekaapit ja pihan siivous & nurmikon leikkuu. Ihmetouhua.

Päivän ohjelma to:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Alkuverryttelynä tein Mankan kanssa pienehkön (~1,5h) ostoskierroksen Zeppelinissä. Lämmittelyihin kuului myös erinäisten vaatekappaleiden sovitus erinäisissä sovituskopeissa ja ruokakaupan ostoskassien raahaaminen himaan. Sitten tekikin mieli ahmia samantien kaikki ruoka mitä tuli kaupasta raahattua kotiin. Hirvee nälkä!

Mä pidin itseni kuitenkin kuosissa, söin banaanin ja lähdin lenkille. Se meni taas yllättävän helposti. Ja kuinka ollakaan olin just "pieni tauko" -osion alkaessa Pilvin kohdalla. Lyhyehkö pälätystuokio ja taas kotimatkalle. Mä luulen että olisin ehkä sittenkin jaksanut sen 4 minsaa tällä viikolla mut parempi näin. Kivempi huomata että olis jaksanut kuin että ei olisikaan. Jos nyt kukaan ymmärtää tätä logiikkaa....

2. viikko - Tiistai

Päivän ohjelma:
Kävele 30 min lenkki.

Uitettu lenkkeilijä

Miten se sitten meni:
Tänään taas vaihteeksi satoi. Piion mainitsema happirikas ilma. No nyt sitä happea sitten tuli. Vaakasuorassa! Pyörivä tuuli piti huolen siitä että myös joka suunnasta. Ja mä kun päätin vielä nyt toisella kierroksella tehdä vähän enemmän... huoh..

Ei muuta kuin kamat niskaan ja ulos. Nyt piti oikein muka pukeutua. Ja mahdollisimman urpon näköisenä mä sitten lähdin talsimaan tonne sateeseen. (Rumat ne vaatteilla koreilee...) Eipä ollut vastaantulijoita. Mä talsin 45minsaa ja sit riitti.

Ps. Nyt kun istun sisällä - ulkona paistaa ilta-aurinko!

2. viikko - Maanantai

Viikon kuluttua:
Juoksuohjelman havaintoja: "Juokseminen ei enää tunnu kehossa yhtä lailla. (Jaa ei vai??? Rohkenen olla eri mieltä. Nyt se on vasta alkanut tuntumaan mut mulla onkin hidas keho...) Olet päässyt rytmiin, joka saa homman sujumaan kuin itsestään. (HAH! Todella! ...en mill-llään viitsisi...)


Pukeudut lenkille jo tutuiksi tulleisiin juoksuvaatteisiin, (Mulla mitään juoksuvaatteita ole...) nyörität kenkäsi tietyllä tavalla (joo, silleen ikäänkuin kiinni) ja monet juoksemiseen liittyvät asiat ovat selkiytyneet ja muuttuneet jo liki rutiininomaisiksi. (Rutiininomainen en-viitsisi-onko-pakko-meen-nyt-sit-kuitenkin) Sinusta tuntuu selvästi, että olet oikealla tiellä." (No tämä on totta. Mut tästä mun nykytilasta ei paljon muita vaihtoehtoja ole)

Ja kuten eilen totesin, tämä viikko on edellisen uusinta koska en usko että pystyn vielä seuraavaan leveliin. Mut tämän viikon ohjelmaan yritän puristaa pikkuisen enemmän.

Päivän ohjelma:

Kävele 5 min, juokse 2 min.

Pidä pieni tauko,

käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Tänään juokseminen sujui yllättävän hyvin! Ja ei tuntunut edes yhtään pahalta lähteä ulos vaikka satoi! Ilmeisesti sadekeli sopii mulle paremmin. Mä en puuskuttanut kuin höyryveturi ja jaksoin ihan reippaasti ton ekan kaksiminuuttisen. Se tuntui jopa loppuvan jo ennenkuin mä mielessäni itkin että eikö se ikinä lopu. Sitäpaitsi musta oli hauskaa juosta vesilätäköissä.

Kävely tuntui hiukan tylsältä niin mä päätin sitten kävellä osan matkasta takaperin. Ei ollut niin tylsää. Ja jopa toinen kaksiminuuttinen meni ihan leikiten. Juosta lampsuttelin sitten vielä yhden minuutin siihen päälle. Olen yllättynyt. Hienoa minä!

1. viikko - Sunnuntai

Päivän ohjelma:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla.

Miten se sitten meni:
Noniin... nyt se sitten tapahtui. Lintsasin. En tehnyt tänään mitään. En kertakaikkiaan mitään. Nukuin pitkään, siirryin takapihan terassille ottamaan arskaa ja taisi tulla otettua päikkärit samalla...

Hei mä tein sen!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mä kuuntelin jonkin aikaa äänekästä omantunnon ääntä ja en kestänyt enää. Oli pakko vääntäytyä lenkille. Juoksuosuudet oli yhtä helvettiä. Miten voi ihminen olla niin huonossa kondiksessa että hädin tuskin jaksaa juosta kaksi vaivaista minuuttia! Häpeän.

Mä luulen että mun on viisainta toistaa tää ekaviikon ohjelma uudelleen. Ensiviikolla pitäisi juosta 4 min ja mä tiedän jo nyt etten jaksa. Eli ensiviikko menee saman lukujärjestyksen mukaan.

Mut mä oon tyytyväinen että oon jaksanut koko viikon ja vielä tänäänkin vaikka meinasin jo lintsata.

1. viikko - Lauantai

Päivän ohjelma:
Pidä vapaapäivä tai käy rauhallisella kävelyllä.

Miten se sitten meni:
Yhdistin noi molemmat. Pidin vapaapäivän ja autoilin kävelylle. Eilinen meni sit vähän eri tavalla kuin ennustin. Kävinkin autolla kaupassa ja urheilusuoritin vasta sen jälkeen. Mut NYT alkaa tuntumaan jo pohkeissa. Mä jo aloin epäilemään että mä teen jotain ihan väärin kun ei tunnu missään...

1. viikko - Perjantai

Päivän ohjelma:
Kävele reippaasti 5 min,
juokse 2 min - 3 min.
Käänny ja kävele kotiin.

Miten se sitten meni:
Nyt mä harrastan ennustamista. Mä kirjoittelen tämän jo etukäteen sillä mä tiedän jo miten tämä tänään menee. Mulla on HIENO suunnitelma. Kävelen reippaasti ja juoksen vielä reippaammin sillä motivaatio on kova. Mulla on suuntana lähi k-kauppa ja siellä virvoitusjuomaosasto. Teen ostokset ja kävelen reippaasti himaan heittäydyn takaterassille vaakasuoraan nauttimaan virvoitusjuomaosaston antimista! Heja heja minä!

Kivaa viikonloppua kaikille!

1. viikko - Torstai

Päivän ohjelma:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Miten se sitten meni:
Just ehdin vielä torstain puolella lenkille. Viimeksi kun vuosi sitten aloitin tällä samalla ohjelmalla jaksoin keskiviikkoon asti. Tämä torstai on ollut henkilökohtaisten voittojen päivä! Ensinnäkin mulla on kamala korkeanpaikan kammo ja silti uskalsin seinäkiipeillä. Ja nyt tämä. Mä olen nyt jatkanut mun juoksukoulua ennätysmäisen pitkään! :D Hienoa minä!

Ja tämä biisi on taas yllättäen soinut päässä koko päivän....

1. viikko - Keskiviikko

Päivän ohjelma:
Pidä vapaapäivä, nosta jalat vähäksi aikaa ylös.

Miten se sitten meni:
Jei! Tää on mun lemppari! Tän mä osaan! Mä menen tänään oikein lentokoneeseen niin saan jalat tarpeeksi ylös. Kai se riittää?

1. viikko - Tiistai

Päivän ohjelma:
Kävele 30 min lenkki.

Miten se sitten meni:
En taas mil-lään olisi jaksanut lähteä. En sitten ollenkaan. Väsytti taas duunipäivän jälkeen niin vietävästi. Tulin vielä kauppojen kautta kotiin. Ruokakauppa oli viimeinen rasti. Raahauduin kotiin, tyhjensin ostoksia kaappiin ja mietin että miten ihmeessä mä jaksan muka vielä puolentunnin lenkille!!!!

Teki mieli mennä päikkäreille... Onneksi Mankka tuli kotiin. Mä lähdin haravoimaan takapihaa ja puuhastelin sitä sun tätä enkä mennyt nukkumaan! Pieni voitto sekin jo! Mankka lupasi että saan vähän aikaa notkua koneella mut sit kohta mennään. Kiinnostuskiikarit totaalisen hukassa.

No, sit mentiin. Lenkkarit jalkaan ja menoksi. Suunnitelma oli se, että kävellään 15min niin pitkälle kuin päästään ja sit samaa reittiä takaisin. Ja siinä kävellessä ja rupatellessa sitä kummasti piristyi. Ehdittiin vaikka miten pitkälle. Mä aloin jo epäilemään että kännyn ajastin ei toimi. Mut toimi se. En tiedä miten kauan se piipasi mun taskussa kun enhän mä sitä kuullut. Pälätettiin Mankan kanssa kaikenmaailman asioita ja sit jossain vaiheessa katsoin kännyä niin aika oli mennyt jo kaaaaauan sitten. Ainakin kaksi minuuttia sitten!

Lueskelin sieltä sohvaperunakoulun sivuilta havaintoja, joita pitäisi nyt huomata aloituksen jälkeen.

"Ensimmäinen päivä:

Huomaat kehossasi muutoksia jo ensimmäisen juoksulenkin jälkeen. Merkittävin muutos on se, että huomaat kehosi pelkän olemassaolon eri tavalla kuin ennen: koko keho voi tuntua hieman aralta. Särky ei ole kova vaan pikemminkin hyvä merkki siitä, että olet vihdoinkin tehnyt jotakin itsesi hyväksi."

En huomannut. Ei särkyä eikä muitakaan tuntemuksia. En mä sitten varmaan niin huonossa kunnossa ollutkaan kuin ajattelin. Hienoa!

1. viikko - Maanantai

Tuimailmeinen munis vahtii

Päivän ohjelma:
Kävele 5 min, juokse 2 min.
Pidä pieni tauko,
käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.

Miten se sitten meni:
Heti aamulla mulla oli mielessä että TÄNÄÄN mä aloitan. Ihan varmasti. Nyt on pakko. En yhtään lintsaa. Aamulla tietenkin väsytti kun illalla piti katsoa lätkää. Silmät ristissä duuniin. Mut hei: Suomi on uusi maailmanmestari! hei! maailmanmestari! hei! maailmanmestari! Mikä sopiva päivä alkaa itsekin oman maailmani mestariksi. Koko päivä yhtä lentoa ja kun viimein pääsin kotiin oli ihan pakko ottaa pikku päikkärit. Mankkakin oli jossain kaverilla...

Illalla en enää muistanut koko asiaa ennen kuin minua ystävällisesti muistutettiin asiasta. Ääh, mulla on jo pyjama päällä... onko ihan pakko? Jos mä sit huomenna teen vähän enemmän....  Sitten mä keksin että ei mun ole pakko lähteä ulos tollasen liikuntamäärän takia! Mä voin yhtähyvin tehdä ton saman kotona! Mankkakin innostui.

Alkuverryttelynä mä etsin mun munakellon, jonka olin siivonnut keittiöremontin alta jonnekin. Siinä piti siirrellä tiskikonetta ja keittiönpöytää ensin ennekuin pääsin kaapille. Munis löytyi ja eikun hommiin! Kello alkoi tikittää ja me Mankan kanssa käveltiin reippaasti ympäri asuntoa. Mulla on sellainen kiva pohjaratkaisu että keittiö-olohuone-eteinen on sillälailla että siitä pääsee kiertämään ympyrää. No nyt se on kiva. Silloin se EI ole kiva kun kakrut juoksee kanien kanssa sitä ympyrää. Tämä on ihan eri asia!

Siinä kävellessä sitten tuli mieleen että tässähän vois vaikka samalla siivota! Alettiin poimimaan lattialla lojuvia tavaroita ja sääntönä oli se, että jos joutuu pysähtymään, pitää kävellä paikallaan. Jos joutuu kyykistymään, pitää kävellä silti kyykyssä paikoillaan. Tehokasta! Kohkattiin siinä ympäri asuntoa ja puhdasta tuli samalla. Ja se oli sitäpaitsi hauskaa! Sitten pirisi kello. Aika aloittaa juoksu.

Juostiin sitä samaa ympyrää ja lisähaastetta juoksuun tuli siinä, että tiskiallas oli nostettu rempan tieltä seinäävasten pystyyn ja putki oli niin, että siinä pitää aina kumartua. Kumarassa juokseminenkin tuntui taas ihan erilaiselta kuin suorassa juokseminen. Juostiin ympyrää ja pitkää eteiskäytävää edestakaisin... Kieltämättä tuli välillä sellainen olo että "oon mä joskus nähnyt terveitäkin päiviä mut nyt tänään on taas tällaista..." Nauratti. Sohvaperunajuoksukoulunkehittäjä ei varmaan ajatellut tällaista kun suunnitteli noita lukujärjestyksiä.

Kello pirisi ja lyhyt juomatauko. Samalla kiskaisin farkut jalkaan että päästään ulos. Seuraava kävelyosuus hoidettiin viemällä roskat ja hakemalla posti. Reippailtiin takapihalle ja toistettiin jo hyväksi todettu kävelysiivous siellä. Takapiha puhdistui leluista kuin itsestään. Kello pirisi. Eikun juoksemaan.

Juostiin takapihalla ympyrää. Siinä juostessa keksittiin että pihan reunalla lojuvista puupalikoista voi tehdä esteradan. Hiukka lisähaastetta ja hauskuutta hommaan. Se hiton kaksiminuuttia tuntui silti yllättävän pitkältä.... Varsinkin kun ei ollut kovin fiksu olo.... yritä itse juosta ympyrää takapihalla klo 23:00 ja katso ohikulkijoiden ja naapurin hitaita katseita. No naapuri nyt jo tuntee meidät. Ehkä myös ohikulkijat. Ainakin nyt.

-1. viikko - Sunnuntai

Lyhyehkö palaveri aloituksesta. Meidän piti aloittaa jo tällä viikolla mutta jostain syystä maanantaina ei aloitettu ja taas piti miettiä aloitetaanko sitten nyt.




- Äiti, meidän piti aloittaa se juoksukoulu.
- Joo, aloitetaan nyt seuraavana maanantaina.
- Okei
- Ainiin.... mulla on työreissu, pitää aloittaa vasta seuraavana maanantaina.
- Ok, ... ainiin, mulla on silloin iskäviikko.
- hmm... sekään ei sitten käy. Pitäiskö meidän vielä siirtää sitten eteenpäin....


Hetken kestävä tuumaustauko

- Mut sit me aloitetaan vasta kahden viikon päästä! Nyt tehdään äiti niin että otat ton lukujärjestyksen mukaan työreissulle ja teet siellä noi jutut. Muuten me ei ikinä aloiteta!
- Jep. Näin tehdään.

Noniin, nyt on sitten sekin päätetty. Nyt mä olen henkisesti ihan valmis aloittamaan.

Ohjelma ja pakolliset varusteet

Päätös on siis tehty ja sitten on vain keksittävä laji ja toteutettava sitä niin kauan kunnes ollaan kunnossa. Helppoa! Ja lajikin löytyi ihan vahingossa. Sellainen jota olin viimeiseksi ajatellut koska en pidä koko lajista ollenkaan. Lähtökohdat ovat siis hyvät.

Työpaikan kahvipöydässä tuumailin ääneen lajittomuuttani ja eräs työtoverini ehdotti juoksua. Ensimmäinen reaktioni oli perskeikkanaurut. Juoksua! Minulle! Mä en juokse, mun kroppa ei tykkää juoksemisesta. Se on tylsää ja sitä ei jaksa tehdä. No yllytyshullu kun olen ja sain vinkkinä vielä helpon ohjelman niin mikäs siinä. Kokeillaan nyt sitten sitä. Sohvaperunan juoksukoulu, kuulostaa ihan mun jutulta.


Sitten alkoi armoton varustautuminen. Mitä sitä tarvitsee kun juoksee? Lenkkarit. Paitsi nykyään niitä kutsutaan juoksukengiksi. Tämän selvitin lyhyehkön taustatutkimuksen aikana jotten heti nolaisi itseäni kaupassa. Ostin Niket. Merkkivalintaan vaikutti Siivoton juttu -leffa. Nyt mulle tulee kengistä aina hyvä fiilis kun tulee se leffa mieleen. Hyvä fiilis on tärkeä, muuten mulla kariutuu koko juttu heti alkuunsa.

Toinen tärkeä varuste... Urheilurintaliivit. Mun pitää jotenkin saada kiinnitettyä daisarit juoksemisen ajaksi. Ei ole mukavaa, eikä lasten katsottavaa kun E-kupin ryntäät pomppii pitkin Kempeleen teitä ja polkuja. Taas mulle aukesi ihan uusi maailma. Yleensä olen alusvaateosastolla keskittynyt niihin pitsisiin, nyt sitten tutkailin sitten niitä tylsän näköisiä. Ensimmäinen ongelma. Ei kokoja. Miksi ihmeessä noita tehdään AA ja  A -kokoisina ja isommille ryntäille ei löydy mistään vaikka juuri niille pitäisi olla tukea? Vai onko niin että ne isommat ostetaan pois ja pienemmät jää telineeseen roikkumaan? Aikani kierreltyäni löysin parit ja ostin äkkiä pois ennenkuin kukaan muu ehtii.

Sitten olikin kaikki kunnossa itse toimintaa varten. Piti vain odotella seuraavaa maanantaita että voi aloittaa!

Rapakunnossa

Aluksi pitänee kirjoitella hieman taustaa. Olen nelikymppinen nainen ja totaalisen rapakunnossa. Koska takuuaikani alkaa olla ohi, on asialle ehkä tehtävä jotain. Vaikka en myönnä olevani vanha, tulevaisuudessa tulen kuitenkin olemaan sellainen ja se aika olisi kiva viettää suhteellisen terveenä. Noinniinkuin fyysisesti.

Luonteeltani olen mukavuudenhaluinen ja rakastan hyvää ruokaa. Liikunta on ollut minulle aina tylsää pakkopullaa. Tämä lienee peruja kouluaikojen painajaismaisista liikuntatunneista. Ei mikään tapa lapsen liikkumisen iloa yhtä tehokkaasti kuin koululiikunta! (Lisääkin perusteita löydän laiskuuteni lieventämiseen jos oikein yritän...) Jalat pöydällä, viinilasi kädessä ja konvehtirasia käden ulottuvilla. Ah onnea! Mutta, koska olen myös impulsiivinen ihminen, hetkellisiä innostuksen puuskia tulee tietenkin aina riippuen hormonien asennosta. Alkuinnostus on aina valtava, sitten aina tulee jotain ja homma jää...

Listaan tässä muutamia mitä on tullut kokeiltua:

Jumppa: Kuka noita askelsarjoja oikeasti osaa? Ai, näköjään noi kaikki muut paitsi minä. Tunti meni kompastellessa. Marssin aina eri suuntaan kuin muut, aloitin väärällä jalalla eri suuntaan ja kun kädet piti ottaa mukaan liikeisiin, olin totaalisen hukassa. Hiki siinä hommassa tuli mutta kovin palkitsevaa se ei ollut.

Kuntonyrkkeily: Sikasiistiä! Tykkäsin kovasti! Sain taas jopa lapset mukaan. Meillä on kaikilla oikein omat hanskatkin. Sitten tuli flunssa, jäi pari kertaa välistä. Sitten tuli työmatka. Sitten ei ollut sitä neljää euroa käteisenä mikä piti aina kerrasta maksaa. Automaatille ei ehtinyt eikä ainakaan rikkomaan seteliä... kamalan hankalaa. Sitten ei enää niin pitkän tauon jälkeen kehdannut mennä ollenkaan.

Pyöräily: Täällä on hyvä pyörätieverkosto mutta... ääääh mulla on niin huono fillari...

Kävely: Ihan kivaa mutta tappavan tylsää ja aikaavievää

Squash: Tykkäsin kovasti. Silloin 20 vuotta sitten kun asuin Raumalla. Tuttuun halliin on nyt vähän liian pitkä matka... Mailakin jäi exälle...

Uinti: Vesileikit on aina kivoja. Nykyiset uimahallikäynnit menee 5-vuotiasta paimentaessa joten varsinaista kunnonkohotusta ei noilla reissuilla tule.

Luistelu: Juu, harrastin lapsena oikein vuosia. Osasin piruetit ja hypyt ja kaikki. Nyt menee vielä valssihyppy ja tasajalkapiruetti kunhan ensin pari kertaa käy jäällä muistelemassa miten pysyttiinkään pystyssä.

Kuntosali: Kivaa, tykkään mutta vain silloin kun saan olla siellä yksin. Ärsyttää muut ihmiset. Viimeksi taisin käydä 20 vuotta sitten.

Jumppapallot! Niitä mulla oli jopa kolme. Ostin itselleni ja lapsille piti tietenkin sitten olla omat. Se oli kivaa. Löysin netistä muutaman hyvän ohjelmankin joita sitten toteutettiin.  Silloin asuimme 70m2 asunnossa joten eihän siitä mitään tullut. Tai tuli: hirveä meteli, kaaos, särkyneitä esineitä ja kolhiintuneita lapsia. Mies lopuksi kyllästyi ja takavarikoi pallot. ...en ihmettele.

Siinäpä muutama. Nyt kuitenkin TAAS olen vakaasti päättänyt että jollain konstilla tästä rapakunnosta on noustava. Jotta motivaatio pysyisi yllä, värväsin mukaan tyttäreni ja alan kirjoittaa tätä blogia.